torstaina, heinäkuuta 18

Feelings from home

Moikka pitkästä aikaa, tällä kertaa kotoa Suomesta. Oon nyt ollut kotona reilut pari viikkoa, ja ihan hyvin mä olen kotiutunut. Tänään saatiin vielä Minttukin Argentiinasta, joten täällä me ollaan taas kaikki koossa.
Aattelin tähän postaukseen kirjotella fiiliksiä tästä mun vaihtovuodesta vähän syvällisemmin mitä ennen oon tehnyt, joten suokaa anteeksi jos tästä nyt tulee joku kilometripostaus.
Mun host-veli tosiaan lähti pari päivää ennen mua, ja hyvästit olivat vaikeet. Siinä kohtaa ajattelin vain, että kaks päivää myöhemmin mä olen itse tossa aivan samassa tilanteessa, vaihtovuoden aivan viimisillä tunneilla sanomassa hyvästejä. No, se päivä tuli. Hyvin kerettiin lentokentälle, vaikka pommiin nukuinkin. Lentokentällä oli mun äiti ja pari kaveria. Kaikki oli ihan hyvin siihen asti, kun kuulutettiin että meidän pitää mennä turvatarkastusten läpi. Se tunne, kun saat passin takaisin turvatarkastuksesta ja ne laittavat sut kävelemään eteenpäin, katsot viimeisen kerran taakse niitä ihmisiä joiden kanssa olet ollut koko vuoden ja sulla ei oo muuta vaihtoehtoa kuin kävellä pois, on ehkä sydäntäsärkevin. Päällimmäinen tunne oli ''I'm leaving home to go home.''
Fiilikset parani kun päästiin Chicagoon ja nähtiin muita suomalaisia ja tuttuja myös. Kaikki puhuivat aluksi englantia, koska se vaan tuntui paljon luonnollisemmalta kuin suomi ja suomea yrittäessä tehtiin kaikki ihan tyhmiä ja hassuja mokia. Numero 17 vääntyi ''seventoista'' ja aikaerosta puhuttaessa meidän käyttämät sanat oli edessä ja takassa edellä ja takana sijasta...
Kone laskeutui viimeinkin Helsinkiin ja tunteet oli todella sekaisin. Sydän hakkasi kuin viimeistä päivää ja itku meinasi tulla jo ennen kuin laukut oli haettu. Vaikka näinkin mun perheen jo pari viikkoa ennen kuin tulin Suomeen, ei toi ollut mitään siihen verrattuna. Nyt oltiin kotona. 
Illalla kotiinpaluun kunniaksi meille tuli mun kavereita, joka oli mulle täysi yllätys. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun näkee parhaat ystävät vuoden jälkeen silloin kuin sitä vähiten odottaa. Tilanne oli vähän samanlainen kuin vuosi sitten, kyyneleet oli vain ilon kyyneleitä.
Aina kun näki vanhoja kavereita uudestaan, oli vähän hassu alottaa keskustelua, koska ei vuoden jälkeen voi oikeen kysyä vain ''mitä kuuluu ?''. Loppujen lopuksi 10 kuukautta ei tunnu ollenkaan kymmeneltä kuukaudelta, ihan kuin olisi pari viikkoa ollut jossain lomalla. Toisaalta huomaa, kuinka pitkä aika se oikeasti on. Nuoremmat sisarukset ovat kasvaneet, ihmiset ovat muuttuneet, eikä kotikaan ole enää samannäköinen kuin miltä se näytti ennen lähtöä.
Nyt tuntuu siltä, että selviän melkeen mistä vain. Oon ollut melkein vuoden vieraassa paikassa aivan yksin. Kielitaito koheni aivan älyttömästi, tiedän että pystyn ratkomaan ongelmia itse, oon paljon itsenäisempi, pystyn menemään ja juttelemaan aivan tuntemattomille... Ei näitä kaikkia voi edes listata ja varmasti myöhemminkin vielä huomaa itsessään muuttuneita asioita. 
Multa kysytään ''oliks siellä kivaa?'' ja ''oliks hyvä vuosi?'', mut vaihtovuotta ei vaan pysty selittämään niin, se pitää itse kokea. Kaikki ei todellakaan ole helppoa ja välillä tuntuu, että tuleeko mistään yhtään mitään. Mä en juurikaan potenut koti-ikävää. Vaikeinta oli isäin- ja äitienpäivä ilman omaa isää ja äitiä, joulu ilman sukulaisia, ja kavereiden vanhojentanssit. Mut loppujen lopuksi kaikki ne muistot, hyvät ja huonot, kaikki uudet kaverit, ystävät ja tuttavat, uudet sukulaiset, koti-ikävä, vaikeudet, ovat niin sen arvoista. En kadu hetkeäkään päätöstäni lähteä, kaikesta mä loppujenlopuksi selvisin.
Oon Amerikkaan yhteyksissä päivittäin ja kyllä siellä aina tulee olemaan pala mun sydäntä, kuin kliseiseltä se sitten kuulostaakaan. Joku päivä menen takaisin. 

Nyt on sen verran päätä tyhjennetty ton tekstin kanssa, etten enää tiedä mitä kirjottaisin... Jätän tän blogin tänne näkyville luettavaksi ja itselleni muistoksi. 

Iso kiitos kaikille lukijoille, jotka tätä on pitkin vuotta seurannut. :)

2 kommenttia:

  1. Anonyymi25/7/13

    Kiitos tästä blogista ihan mielettömästi!!! On ollu ihan mieletöntä seurata sun vaihtarivuotta, ja ihanaa että teit postauksen tosta kotiinpaluusta! Mun vaihtoonlähtö innostus kun vaan kasvaa kasvamistaan!! Kiitos vielä ja oikein hyvää loppu kesää ja alkavaa syksyä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos vaan itelles! :) Jos et oo jo lähdössä niin lähde ihmeessä! Kiitos samoin! :)

      Poista